Bill Aucoin-haastattelu 2006

BILL AUCOIN 12.9.2006

KISS Army Finland sai harvinaisen tilaisuuden haastatella yhtä KISS-historian vaikutusvaltaisimmista ihmisistä, kun legendaarinen Bill Aucoin piipahti Suomessa. Tässä pitkäksi venähtäneen juttutuokion saldo kaikkien nähtävillä!

Marko: Olet viime aikoina ollut mukana monessa KISS Expossa ja sinulla on vieläkin tiiviit välit bändiin ja sen kannattajiin. Kerran jo yhtyeen parista eronneena, eikö sinulle tule koskaan pahoja fiiliksiä siitä, että olet erottamaton osa KISSiä?

Bill: Ei, ei. KISS on niin suuri ylpeys elämässäni ja lisäksi minä rakastan niitä jätkiä. Rakastan heitä kaikkia, vaikka vain kaksi heistä on jäljellä yhtyeessä tällä hetkellä. Ja tunteeni ovat hyvin vahvat heitä kohtaan. Gene, Paul ja minä olemme itse asiassa keskustelleet paljon muutaman viimeksi kuluneen vuoden aikana. Heidän uudessa Boxissaan on yksi bonusraita, joka on tallennettu ensimmäisillä keikoilla, joita teimme ennen heidän ensimmäistä kiertuettaan.

Katariina: Tarkoittanet keikkoja Coventryssä 1973?

Bill: Jep. Valitettavasti koko keikkaa ei ole tarjolla. Otin kyllä koko keikan videonauhalle. Boxissa on ainoastaan yksi biisi, mutta on mielenkiintoista nähdä heidät joulukuulta 1973. Olemme edelleen puheissa. Näen Paulia aika usein, ja hän on menossa ensimmäiselle soolokiertueelleen sitten sooloalbumin 70-luvulla. Hänen uusi albuminsa on loistava, se tulee myyntiin lokakuussa. Kaikki on siis hyvin. Jännittävää nähdä heidät tien päällä taas. Olen iloinen nähdessäni heidät taas maskeissa.

Marko: Pyysikö kukaan sinua mukaan Reunioniin 1996?

Bill: Joo, minulla oli tapaaminen Paulin ja Genen kanssa. Olin puhunut heille jo vuosia, että heidän pitäisi alkaa käyttää taas maskeja. He eivät halunneet tehdä sitä. Heidän mielestään se oli mennyttä, tehty mikä tehty eikä tehdä enää. Minä ajattelin, että useat fanit ja minä petyimme, kun he päättivät aikoinaan riisua maskit. Mutta Gene ja Paul halusivat tulla tunnetuiksi omina itseinään eikä vain maskeista, minun mielestäni taas alkuperäinen KISS oli ainoa oikea KISS. Yritin rohkaista heitä, turhaan. Monen vuoden ajan tapasin Geneä ja Paulia, etenkin Geneä, ja sanoin, että heidän pitäisi palata yhteen, mutta vastaus oli aina: ”Tuskinpa, Bill.”

Lopultakin he, paljolti KISS Conventionien johdosta, ymmärsivät, että kannattaa ainakin yrittää palata yhteen. Kaltaisenne fanit aloittivat nämä Conventionit, eivätkä Paul ja Gene halunneet puuttua näihin millään tavalla. Jossain vaiheessa he huomasivat, että tapaamisiin kokoontui valtavasti faneja, ja heidän kannattaisi itse järjestää näitä tapaamisia. Ja kun he aloittivat tapaamisten järjestämisen, he huomasivat kuinka tärkeä alkuperäinen KISS faneille oli.

Tämän jälkeen Paul ja Gene päättivät kutsua Acen yhteen tapaamisista. Sen jälkeen he kutsuivat myös Peterin ja huomasivat fanien rakastavan myös näitä kahta. Älkää unohtako, että Peterin bändistä lähdöstä oli jo hyvin kauan, Ace lähti hieman Peterin jälkeen, ja Paul ja Gene luulivat, etteivät fanit välittäisi heistä. Mutta tapaamiset todistivat, että fanit todellakin välittivät. Tällöin lopultakin Paul ja Gene ymmärsivät, että palaamista yhteen kannattaisi kokeilla.

MTV Unpluggedin tehtyään he havaitsivat yhdessä soittamisen voiman, ja fanit todella tahtoivat Reunionin tapahtuvan. Kun noina aikoina Gene, Paul ja minä istuimme alas pohtimaan yhteen palaamisen toteuttamisesta, tunsin, että minun ei pitäisi olla mukana paluussa. Olen aina nauttinut aloittamisesta uusien artistien kanssa ja auttanut uusien ideoiden jalostamisessa. Tätä olin ennen tehnyt, ja pohjimmiltaan se oli syynä minun poisjääntiin KISSin paluusta.

Kuten tiedätte, paluusta tuli varsin suosittu ja menestyksekäs, ja oli hienoa nähdä heidät taas hyvässä tikissä. Olin toivonut, että he pysyisivät yhdessä, mutta eihän se toive toteutunut. Peter ja Ace pohtivat nyt yhteisen bändin perustamista, ja Peterillä on muitakin projekteja mielessä. Eric ja Tommy sopivat hienosti bändiin, he ovat juuri tulleet takaisin Japanista jossa he viihtyivät mainosti. Mutta Gene ja Paul molemmat kertoivat minulle kuinka nautittavaa ja hauskaa Reunion oli. He kyllä varmasti lähtevät taas rundille.

Marko: Reunion ei kestänyt turhan kauaa…

Bill: No, bändin jäsenien välillä on vielä hieman vihamielisyyttä. He eivät päässeet yhteisymmärrykseen kaikesta. Olin hieman huolissani, kun menin keikalle New Yorkiin ja huomasin, että Genen ja Paulin pukuhuoneet olivat toisella puolella Madison Square Gardenia kuin Peterillä ja Acella. Itse aina vaadin, että he valmistautuivat keikkaa varten yhdessä. Olin todella huolestunut heidän ”hajuraostaan.”

He olivat yhdessä, mutta kuitenkin erillään. Tämä oli osoitus siitä, että kaikki ei ollut kuten ennen. He olivat yhdessä musiikin, fanien ja Reunionin takia, mutta he eivät olleet yhdessä kuten bändi, joka puhaltaa yhteen hiileen. Se oli kaksi ja kaksi. En siis ollut yllättynyt, kun homma ei toiminutkaan.

Katariina: Olet kuitenkin toiveikas toisen Reunionin suhteen?

Bill: Syvällä sydämessä on pieni toive toisesta Reunionista. Luultavasti Rock n’ Roll Hall of Famea varten. Ennemmin tai myöhemmin. KISSistä on aina sanottu, että se on enemmänkin teatraalinen kuin oikea bändi. Kriitikot kirjoittivat näin. Itse sanoin aina, että tämä on tosi juttu. Tämä ei ole mikään tähdenlento. KISS ei ole olemassa vain vuotta tai kahta, vaan niin kauan kuin bändin jäsenet haluavat jatkaa. Näin ollen monen vuoden ajan KISSiä ei edes ajateltu Rock n Roll Hall of Fameen. Mutta tulee aika, jolloin KISS väistämättä tulee olemaan ehdolla Rock n’ Roll Hall of Fameen. Luultavasti lähivuosien aikana, ja tähän tapahtumaan bändi kokoontunee taas alkuperäisessä kokoonpanossaan.

Marko: Muistellaan bändin alkuaikoja. Olen aina pitänyt ensimmäisen albumin kannesta. Kerro hieman kuvaussessiosta.

Bill: Ensimmäistä albumia varten oli paljon ajateltavaa: Miltä se tulee näyttämään ja voiko joku auttaa heitä, laittavatko he aina itse maskit naamaansa… Ensimmäisissä kuvauksissa meillä oli käytössä meikkitaiteilija. Peterin maski on täysin poikkeava totutusta, koska meikkitaiteilijan mielestä Peterin tuli näyttää enemmän kissalta kuin normaalissa maskissaan. Meikkitaiteilija auttoi myös Geneä saamaan maskiaan hätkähdyttävämmäksi. Paulin tähti oli melko helppo, mutta Ace sai hieman apua. Tavatessamme ensimmäisen kerran kaikilla ei ollut valkoinen maski. Sanoin heille, että jos olemme samassa bändissä, niin kaikilla tulee olla valkoinen naama. No, se oli bändin ensimmäinen kuvaussessio ikinä, ja se oli aika jännää heille. He eivät olleet kovin varmoja vielä, ja kuten varmaan tiedätte Paul vaihtoi maskiaan hetkeksi. Kaikkien mielestä tähti oli kuitenkin parempi, ja niin hän vaihtoi takaisin tähteen. Bändillä oli samoihin aikoihin ensimmäinen levytyssopimus, ensimmäinen levy tulossa ulos ja ensimmäinen kuvaussessio, joten kaikki olivat tohkeissaan.

Marko: Muistan nähneeni ensimmäisen TV-shown, jossa Geneä haastatellaan. Vaikutti siltä, että hän ei tiennyt mitä tehdä.

Bill: Gene oli varsin fiksu ja opettajana koulussa, mutta hän myös puhui kuin opettaja. Peter, Ace ja Paul sanoivat minulle, että Genen pitää lopettaa puhuminen, koska hän ei kuulosta rokkitähdeltä vaan opettajalta. Kerroimme siis Genelle, että muut hoitavat haastattelut, koska hän kuulostaa opettajalta. Tämän vuoksi Gene ei enää puhunut paljoa. Häntä jännitti aina, kun hän puhui, kaikki jännittivät, mutta Gene kuulosti liikaa opettajalta eikä hirviöltä.

Marko: Kaikki kyselevät tätä: Miksi ette käyttäneet live-taltiointia Alive!-levyllä? Miksi äänititte suurimman osan uudestaan?

Bill: Ensinnäkin teidän tulee ymmärtää, miksi me teimme Alive!-albumin. Kolmen levytyksen jälkeen, vaikkakin jokainen niistä menestyi paremmin ja paremmin, bändi ei ikinä lyönyt läpi. Levy-yhtiö oli vaikeuksissa ja me olimme vaikeuksissa, koska olimme käyttäneet kaikki rahamme. Pystyimme ainoastaan tekemään live-levyn, koska sen teko on halvempaa. Tehtyämme sen huomasimme, että KISSin tapa esiintyä – siis hyppiä ja juosta ympäri lavaa – aiheuttaa sen, että musiikki ei ole aivan niin hyvää kuin se voisi olla. Se on tarpeeksi hyvää, jos koet sen livenä, mutta nauhalta kuunneltuna laatu ei ollut haluamaamme. Päätimme lopulta viedä nauhat Electric Lady -studioon New Yorkiin, jossa korjasimme monta ongelmaa. Musiikki vain kuulosti hieman nololta ilman visuaalisuutta. Oudolta. Nykyään live-DVD, jossa näet lavan tapahtumat musiikin kanssa toimii, mutta aikoinaan pelkkä musiikki live-keikalta ei toiminut.

Marko: Onko sinulla vielä alkuperäiset master-nauhat?

Bill: Kyllä.

Marko: Kenties jonkunlainen boxi joskus?

Bill: Eihän sitä tiedä.

Marko: Destroyerista: Jos Alive! ei olisikaan ollut menestys, niin olisitteko jatkaneet kolmen ensimmäisen levyn linjaa?

Bill: Vaikea sanoa, koska meillä ei olisi ollut varaa Bob Ezriniin. Hän oli varsin kallis tuottaja, joka oli hankkinut kannuksensa Alice Cooperin kanssa. Kenties siis olisimme tehneet uuden levyn kolmen ensimmäisen levyn tavoin. Mutta näin ei käynyt, ja Destroyerista tuli meille suurmenestys, ja se nosti bändin uudelle tasolle. Bändi sai uusia kontakteja, työskenteli eri tuottajien ja säveltäjien kanssa, ja se oli askel parempaan.

Bändi tarvitsi tauon. Acella ja Peterillä oli vaikeuksia Bob Ezrinin kanssa. Bob on hyvin fiksu, varsin vaativa ja tekee kovasti töitä tuottajana. Gene ja Paul tulivat hyvin toimeen hänen kanssaan, mutta Ace ja Peter elivät enemmänkin rokkielämää. He eivät halunneet pitää kiinni aikatauluista, mutta Bob on kovatahtoinen. Saatatte tietää, että Destroyerilla on myös muita soittajia rummuissa ja kitarassa, koska Peter ja Ace eivät aina ilmestyneet studioon. Bob ilmoitti heille, että elleivät he tule paikalle, niin hän pärjää kyllä ilman heitä. Ja tämä aiheutti kaikenlaisia riitoja Peterin ja Acen ja Bobin välille. Peter ja Ace tulivat luokseni sanoen vihaavansa Bobia, eivätkä halunneet häntä tuottajakseen. Kerroin heille, että Bob on tuottajamme ja levy tehdään loppuun asti. Joten tilanne oli hieman kiusallinen.

Suurin osa levystä on bändin tuotosta kuitenkin. Luullakseni Alive!-levyn menestys nousi hieman päähän. Ace ja Peter halusivat tehdä levyn omalla tavallaan, tuli mitä tuli. Mutta me tiesimme, että levy pitää saada ulos, ja Bob oli tiukka tuottaja.

Marko: Päätittekö Alive!:n jälkeen kokeilla suurta soundia? Destroyerin jälkeen palasitte kuitenkin enemmän perussoundiin.

Bill: Se oli taas Bob Ezrin. Hänellä oli idea, jonka hän halusi toteuttaa. Hänellä oli myöskin musikaalinen tausta rokista klassiseen, ja hän on varsin hyvä muusikko. Se oli siis hänen ideansa, ja me olimme halukkaita kokeilemaan uusia juttuja.

Marko: Mainitsit toisen rumpalin käytetyn Destroyerilla, en tiennytkään… Kuka hän oli?

Bill: Luulen hänen olleen Allan Schwartzberg.

Marko: Siis sama kaveri kuin Dynastylla.

Bill: Kyllä.

Marko: Muuttiko raha jätkiä ja bändiä? Mainitsit jo Acesta ja Peteristä…

Bill: Raha muuttaa kaikkia. Sille ei voi mitään. Periaatteessa lähdimme siitä, että ensimmäisten levyjen aikana meillä ei ollut yhtään mitään…

Kerronpa teille tarinan Paulista. Paul tuli toimistooni talvella 1973 tai 1974, istahti alas alkoi puhua minulle. Oikeastaan hän ei kysynyt mitään, kunhan vain puhui. Hetkisen kuluttua hän nousi ja lähti pois. En koskaan ymmärtänyt miksi hän tuli toimistooni. Vuosien päästä, menestyksen jälkeen, hän kysyi josko muistaisin kyseisen tapahtuman. Sanoin muistavani, ja kerroin myös ihmetelleeni ettei hänellä ollut mitään asiaa… Paul kertoi tulleensa silloin lainaamaan viittä dollaria, mutta siinä istuessaan rohkeutta keräämässä hän huomasi reiän villapaidassani. Jatkaessaan puhumista minä olin nojannut taaksepäin ja nostanut jalkani, jolloin hän huomasi reiän kengässäni. Tästä Paul oli päätellyt, että minulta ei kannata pyytää rahaa lainaksi, joten hän keksi tekosyyn ja lähti. Sellaisessa tilanteessa me olimme, tappelimme päästäksemme menestyksen tielle.

Matkasimme siis ryysyistä rikkauksiin. Rikkaus muuttaa ihmistä väkisinkin jollain tavalla. Ja muutti se meitäkin. Peteriä ja Acea hieman enemmän kuin Paulia ja Geneä. Paul ja Gene ovat välittömämpiä ja jalat maassa olevia tyyppejä, kun taas Peter ja Ace ovat kunnon rokkitähtiä. Mutta raha todellakin muutti kaikkia meitä. Kirjaimellisesti menimme nälästä satojen tuhansien dollarien omaisuuteen.

Marko: Missä vaiheessa huomasit Genen olevan liikemies, jollaisena hänet nykyään tunnetaan? Missä vaiheessa hän yritti alkaa hoitaa bisnespuolta?

Bill: Kun minä olin manageri, Gene ei juurikaan ollut kiinnostunut bisneksestä. Luulen, että jatkuva rahantulo herätti hänen liikemiesvainunsa. Heillä oli omat bisneksenhoitajansa. Yllättäen osakekurssit ja kiinteistökaupat kiinnostivat enemmän kuin levynteko. Se hieman vaivasi minua, halusin viettää enemmän aikaa musiikin ja keikkojen parissa. Kun rahaa alkoi tulla ovista ja ikkunoista heillä oli tapaamisia näiden liikemiesten kanssa omistuksistaan ja ostoistaan jne. Tuossa vaiheessa Gene varmaankin kiinnostui bisneksestä. Ei välttämättä KISS-bisneksestä, vaan rahanteosta yleensä.

Marko: Sean Delaney… Hänet on usein mainittu KISSin viidenneksi jäseneksi. Kuinka tärkeä hän oli?

Bill: Sean on luultavasti luovimpia tapaamiani ihmisiä. Hän oli muusikko ja säveltäjä ja juuri saamassa levytyssopimusta Electro Recordsin kanssa, kun hänen bändinsä hajosi. Kaikki, mitä hän elämältä halusi, kaatui siihen. Sanoin silloin hänelle, että kun oma bändisi ei nyt kerran onnistunut, niin miksi et tulisi auttamaan minua KISSin kanssa, olet varsin luova ja muutenkin joviaali tyyppi. Kerroin hänelle laittavamme lavashow’ta kuntoon ja tarvitsisin myös kiertuemanageria bändille, toistaiseksi hän saisi auttaa show’n kanssa. Laitoimme siis show’n kuntoon minun poppoon ja Seanin kanssa New Yorkissa, ja Seanista tuli ensimmäinen kiertuemanageri. Hän auttoi bändiä eteenpäin hoitamalla asioita ja kehittämällä ideoita kiertueella. Hän oli hyvin hyödyllinen. Seanilla oli vahva persoonallisuus ja joskus bändi oli haluton toteuttamaan hänen ehdotuksiaan, mutta hän toteututti ideansa väkisin. Bändi sai tästä paljon oppia ja kovuutta. Hän oli hyvin tärkeä.

Marko: Onko totta, että Sean kirjoitti muutamia kappaleita, mutta hän ei ikinä saanut tekijänoikeuksia tuotoksiinsa?

Bill: No, hänen nimensä löytyy joiltakin levyiltä, mutta valitettavasti Sean ei oikein koskaan pitänyt puoliaan bisnes-asioissa kuten hänen olisi kuulunut tehdä. Oli aikoja, jolloin hänen olisi pitänyt saada palkkaa tekemästään musiikista, mutta hän ei saanut. Näin se oli. Hänelle ei maksettu kaikesta tekemästään työstä, kirjoittamisesta ja tuottamisesta. Se oli tavallaan surullista, kun kaikki meni mönkään.

Marko: Oletko lukenut hänen kirjaansa ”Hellbox”?

Bill: En ole lukenut sitä kokonaan. Selvästikin se on tarina Seanista ja minusta, sekä hänen elämästään, joka oli hänelle yhtä tuskaa. Hänen elämänsä oli yhtä vuoristorataa. Sellainen Sean vain oli. Moni luova henkilö seilaa pilvissä kaiken ollessa hyvin, mutta alamäki tulee vastaan yhtäkkiä jyrkkänä. Sean oli koko ajan äärimmäisyyksissä.

Marko: Bob Kulickista, hän tahtoi alunperin kitaristiksi KISSiin, mutta et hyväksynyt häntä. Millä tavalla hän tuli mukaan Alive 2:n nauhoituksiin? Kuka hänet otti mukaan?

Bill: Tarvitsimme jotain erityisesti tuota levyä varten, ja niin hänet valittiin. Ei se ole epätavallista. Usein levylle tarvitaan jotain erityistä, tai soundiin tarvitaan potkua.

Marko: Mutta sinulla oli kuitenkin yhteys häneen koko ajan, vai oliko hän vain palkattu työntekijä?

Bill: Oikeastaan vain palkattu duunari, joo.

Marko: Mutta Alive 2:n jälkeen hän oikeastaan jäi bändiin…

Bill: Koska Paul halusi hänen jäävän. Ei se ole epätavallista, jos löydät jonkun tekemään jotain tiettyä juttua.

Marko: Mitä Ace tuolloin puuhasi? Oliko hän lähdössä soolouralle?

Bill: KISS-soololevyjen teon syy on se, että jätkät tarvitsivat jotain tekemistä itsekseen. He olivat työskennelleet kovasti. Olimme puskeneet uuden lätyn kuuden-kahdeksan kuukauden välein ja jätkät tarvitsivat tauon, mutta levy-yhtiö vaati uutta albumia. Olimme kahden tulen välissä, joten keksimme idean soololevyistä. Jälkeen päin ajatellen se oli huono idea, koska se etäännytti bändin jäseniä toisistaan vielä lisää. Mutta tuolloin bändi todellakin tarvitsi taukoa suuren työmäärän ja vuosia kestäneen keikkarundin takia. Joten päätimme tehdä soololevyt. Alun perin jokaisella oli tarkoitus tehdäkin soololevy, mutta ei yhtä aikaa. Ajatuksena oli tehdä soololevy ehkä vuoden välein, ja välillä KISS-albumi. Mutta eräänä päivänä Neal Bogart totesi, että saattaisimme voida tehdä kaikki neljä sooloa kerralla, ja itse arvelin, että levyjä ei voisikaan tehdä yksi kerrallaan toisten kateellisuuden pelossa. Jotta kaikki olisivat tyytyväisiä, niin päätimme tehdä soololevyt samanaikaisesti.

Noina aikoina bändin jäsenet etääntyivät toisistaan kunnolla, ja jokaisen erottui paremmin yksilönä, hyvässä ja pahassa. Ace teki levyn omalla tavallaan, eli jos hänellä oli huono oli tai hän oli juonut liikaa, niin hän vietti rokulipäivää. Samoin Peter. He alkoivat olla omissa maailmoissaan, joka aikanaan KISSin kokoontuessa uudelleen yhteen aiheutti ongelmia. Genen ja Paulin oli vaikea tehdä haluamaansa työtä, kun Peter ja Ace myöhästelivät. Peterillä ja Acella oli oma näkökulma asioiden hoitamiseen. Luullakseni tämä aiheutti erimielisyydet. Valitettavasti se vaikutti ensin Peteriin ja muutaman vuoden päästä Aceen.

Marko: Halusiko kukaan lähteä soolokiertueelle?

Bill: Luulen heidän ajatelleen soolokiertueita. Itse asiassa Peter ja Ace menivät soolokiertueille erikseen, ja äänittivätkin erikseen. Mutta ei se oikein puhjennut ikinä kukkaan. Älkää unohtako, että Acen soololevy oli eniten myyty kaikista KISSin sooloista. Ei Genen eikä Paulin, vaan Acen. Kaikki olettivat Genen myyvän eniten, mutta ei.

Katariina: Tulitko aina toimeen Acen ja Peterin kanssa?

Bill: Tulin. Heidän spontaaniutensa ja rock-henkisyytensä on hienoa. Meidän oli hankala mukautua heidän tapaansa toimia, mutta pidin heistä aina. Ace on fiksu ja tykkää pitää hauskaa, ja hän on todella hyvä muusikko ja kitaristi. Ja Peter rakastaa rock n’ rollia ja musiikkia suuresti, joten heidän kanssaan asioita pitää ajatella hieman eri tavalla.

Paul ja Gene olivat hyvin keskittyneitä KISSiin. He ovat hieman enemmän bisnes-orientoituneita, joka on hyvä juttu. Toivoin, että Ace ja Peter olisivat olleet hieman enemmän suuntautuneita bisnekseen. Mutta rakastan jokaista heistä hieman eri syistä.

Suhtauduin tiukimmin Pauliin, koska halusin, että hän tekisi enemmän. Aina, kun jotain oli tehtävä, Gene ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Kannustin Paulia tekemään asioita. Paulin mielestä suhtauduin häneen ankarimmin, mutta minun piti tasapainottaa KISS-showta. Gene oli lavan toisella laidalla tekemässä kaikenlaista, ja halusin Paulin roolin vahvemmaksi lavan toisella laidalla. Itse asiassa (nyt saatte kaiken tämän tiedon minulta) shown osion, jossa Gene lentää valaisintelineen päälle, piti olla Paulin heiniä. Minä esitin idean, ja olin kaavallut siihen Paulia, mutta hän ei innostunut lentämisestä. Kun Paul kieltäytyi, Gene nosti kättään, enkä lainkaan yllättynyt hänen halukkuudestaan tähän tehtävään. Tämä oli juuri päinvastoin kuin halusin tapahtuvan, mutta Paul ei halunnut tehdä tätä temppua. Nykyään uudessa showssa hän tekee tämän tempun, mutta alun perin hän kieltäytyi.

Marko: Dynasty-albumista: I Was Made For Loving You on laulu, jota moni vihaa, mutta vielä useampi rakastaa. Oliko sinulla paineita kirjoittaa tuon kaltaista laulua?

Bill: Kerronpa, miksi teimme tuon laulun. Casablancalla on maine diskoon suuntautuneena levy-yhtiönä, ja kilpailu diskomarkkinoilla oli tiukkaa. Neal kyseli jatkuvasti, emmekö voisi tehdä jotain enemmän tanssittavaa. Hän lupasi myös levymyynnin kasvavan reilusti, jos tekisimme sellaisen. Ajattelimme asiaa ja sen toteutusta, tuollainen ei olisi aivan KISSin tyyliä… Neal pyysi tekemään sen hänen vuokseen. Lopulta kerroin bändille, että meidän tulee tehdä jotain tanssittavaa Nealin pyynnöstä. Periaatteessa näin se meni. Neal pakotti meidät siihen. I Was Made For Loving You oli suuri hitti, ja se aiheutti muutaman hankaluuden. Bändi ei osannut soittaa sitä. Siitä tuli kiusallista. Bändi ei ollut suuntautunut tanssimusiikkiin, ja se soitti kappaleen hyvin rosoisesti. Euroopassa I Was Made For Loving You oli suuri hitti, etenkin Ranskassa. En koskaan unohda keikkaa Pariisissa, kun yleisö hullaantui bändin soittaessa hittiään, mutta he eivät pystyneetkään soittamaan sitä loppuun saakka. He eivät vain osanneet. Se oli tosi outoa. Tämän laulun kanssa on siis viha-rakkaussuhde. Kappaleen menestys oli hieno asia bändille, mutta he vihasivat sitä siksi, etteivät osanneet soittaa sitä eikä se kuulostanut KISSiltä.

Katariina: Oppivatko he koskaan soittamaan sitä?

Bill: Juu, kyllä he nykyään sen osaavat. Nykyinen kokoonpano osaa sen.

Marko: Mutta Peter ei soittanut sitä levyllä…

Bill: Juu, ei.

Marko: Paljonko Peter ylipäänsä osallistui Dynastyn tekoon?

Bill: Teki hän ainakin Bethin. Olisikohan hän ollut suunnilleen puolessa kappaleista mukana. Tästä tuli herkkä paikka, koska Bob Ezrin oli vahvasti mukana asioissa, ja hän sanoi, että ellei Peter ole paikalla, niin levy tehdään ilman häntä. Peter ja Ace molemmat sanoivat, ettei hän voi tehdä levyä ilman heitä, he ovat KISS. Mutta, kuten tiedätte, heidän poissa ollessaan Bob palkkasi muita soittamaan. Tästä tuli molemmille isot traumat.

Marko: Mutta miten asiat sujuivat Dynastyn nauhoituksissa?

Bill: Anteeksi, ajattelin Destroyeria. Dynastylla asiat olivat suunnilleen samalla tolalla. Tuottaja Vini Poncia soitti Peterin soolot. Vinillä oli rock-tausta, mutta myös korvaa popille. Hän oli ennen tehnyt radioystävällistä tavaraa, ja se oli se juttu jota haettiin. Peter ja Vini tulivat melko hyvin toimeen. Se helpotti, mutta silti Paulin ja Genen ja Peterin välinen epäluottamus kasvoi. Se oli ikään kuin lopun alku. Tilanne oli hankala, mutta Dynasty myi hyvin.

Ace hengaili Peterin kanssa, ja itse asiassa minä ja Ace yritimme taivuttaa Paulia ja Geneä pitämään Peter edelleen bändissä, ja auttamaan häntä ongelmiensa yli. Mutta niinä aikoina KISSin ympärillä oli valtavasti eri henkilöitä. Bändi teki noina aikoina valtavasti rahaa. Heillä oli omat lakimiehet, tilinpitäjät yms.

Kun Gene ja Paul halusivat Peterin ulos bändistä, monet olivat samaa mieltä kenties hieman turhan kritiikittömästi. Kun asiaan liittyy paljon rahaa, ja kaksi avainhenkilöä haluavat jotain, niin asiaan liittyvillä on tapana olla samaa mieltä. Ace ja minä olimme tavallaan toisella puolella pöytää. Muistan erään bisnestapaamisen lakimiehen toimistossa. Oisella puolella pöytää olivat lakimiehet, bisnesmanagerit ja Paul ja Gene, ja Ace ja minä toisella. Me yritimme puhua Peterille uutta mahdollisuutta, pyysimme hänelle apua ongelmiinsa, mutta pöydän toinen puoli oli kielteisellä kannalla. Tiedätte mitä tapahtui.

Marko: Peterillä oli terveys- ja alkoholiongelmia, ja hänen soittonsa oli aika huonoa…

Bill: Hän eli kovia aikoja. Jokaisella on elämässään ylä- ja alamäkiä. On kaksi tapaa hoitaa asiat: Joko rämmit ojanpohjat yksin ja toivottavasti hoidat itsesi pois sieltä, tai sinulla on ympärillä rakastavia ystäviä, jotka toivottavasti pysyvät lähelläsi vaikeinakin aikoina ja antavat sinulle uuden mahdollisuuden.

Mielestäni olisimme voineet auttaa Peteriä enemmänkin. Mielenkiintoista, kuinka ajat ovat muuttuneet niistä päivistä. Ennen ongelmainen oli pelottava, hänet työnnettiin pois lähipiiristä omiin oloihinsa. Nykyään on kaiken maailman klinikoita ja lääkäreitä. Nykyään on paljon helpompaa. Ennen ei ollut niin, ihmiset tuomitsivat paljon helpommin. Jos silloinen tilanne toistuisi tänään, niin Peterin auttaminen olisi varmaankin helpompaa. Silloin auttaminen ei ollut niin helppoa emmekä hirveästi yrittäneetkään, mikä lie hieman minun syytäni. Toivon, että olisin yrittänyt auttaa enemmän. Se olisi pehmentänyt iskua tai kenties estänyt iskun kokonaan. Mutta Gene ja Paul halusivat Peterin ulos bändistä varsin määrätietoisesti.

Marko: Kenties tämä on vain minun mielipiteeni, mutta vuonna 1980 Ace oli bändin suosituin jäsen…

Bill: Juu, Acella on valtavan suuri ihailijakunta. Minä olen yksi hänen ihailijoistaan, hän on yksinkertaisesti uskomaton. Ehdottomasti hän on hieman hullu, mutta myöskin fiksu ja omaa paljon ideoita. Ja hän kehitti monet KISS-tilutukset, joita Tommy nykyään kopioi. Ace on mahtava. Toivottavasti hän tekee vielä uuden albumin. Hän haluaa laittaa kokoon ns. superbändin, toivottavasti se onnistuu. Carol Kaye hoitaa Acen managerointi- ja pr-asiat. Carol ja minä molemmat toivomme Acen tekevän vielä jotain, koska me todellakin pidämme hänestä.

Acella on myös melkoinen huumorintaju. Tiedättehän, että Ace rakastaa lentäviä koneita ja kaikenlaisia harrastetarvikkeita. Acen talolle Connecticutissa vei pitkä tie, ja ajaessasi taloa kohti Acella oli kauko-ohjattavia helikoptereita, joilla hän yritti pommittaa autoa. Hänellä on loistava huumorintaju. Toivottavasti hän tulee vielä tekemään jotain. Acella on niin paljon faneja, jotka toivovat häneltä vielä uutta musiikkia.

Marko: Mikä on tarina Anton Figin takana? Toiko Ace hänet bändiin?

Bill: Ace ja Peter, etenkin Ace, välillä uskoutuivat joillekin henkilöille ajatellen, että he olivat hyväksi sen hetkisessä tilanteessa. Peter oli hieman varautuneempi, vaatii paljon työtä ja luottamusta, jotta Peteriin voi tutustua. Ace taas on hyvin avoin, saatat oppia hänestä kaiken tällä tavalla pöydän ääressä istuessa. Arvelen, että Ace vain halusi tuolloin bändiin jonkun, josta hän piti.

Marko: Pyysitkö häntä ikinä bändin jäseneksi? Hänhän levytti lähes kaksi albumia kanssanne…

Bill: Anton on mahtava rumpali. Hän soitti minun manageroimassani etelä-afrikkalaisessa bändissä, joka ei ikinä lyönyt läpi. Hän oli loistava rumpali ja mukava tyyppi. Hän oli samassa managerointifirmassa, tällä tavoin Ace tutustui häneen. Hän sopi Acelle: paljon hauskanpitoa ja hyvä rumpali (naurua).

Marko: Mutta et ikinä pyytänyt häntä bändiin?

Bill: No… Anton halusi aina tehdä omia juttujaan. Olimme ajatelleet häntä bändiin, mutta luulen, että Anton ei olisi halunnut. Hänellä oli omat ideansa ja oma musiikkinsa, jota hän halusi soittaa. Mutta hän työskenteli kyllä levytyksissämme.

Marko: Seurasitko Peterin uraa hänen lopetettuaan KISSissä? Hänellä oli muutamia mielenkiintoisia nimiä soololevyillään, kuten Steve Stevens…

Bill: Steve Stevens oli minun managerointiyhtiössäni. Näin hänet nuoressa rockbändissä, ja vaikutuin hänen kitaristin taidoistaan. En ollut varma, suostuisiko bändi siihen, mutta kerroin Stevelle, että ottaisin heidät yhtiöni suojiin. En tosin ollut varma, mitä Stevellä tekisin. Näin se tapahtui.

Aloittaessani Billy Idolin managerina laitoin Steven soittamaan hänen kanssaan. Ironista kyllä, Billy ei tykännyt Steven tavasta soittaa niin paljon. Totesin Billylle, että musiikki kuulostaa hienolta, ja tällaista se tulee myös olemaan. Steve soittaa edelleen Billyn kanssa. Näin Steve pääsi esiin, olemalla yhtiöni suojissa.

Marko: Unmasked sai suuren suosion Australiassa, mutta floppasi Yhdysvalloissa. Mikä tämän aiheutti?

Bill: Ihmiset luulivat, että levystä tulisi suosittu, mutta suosio saavutti sen vasta myöhemmin. Joten kai se oli pettymys. Levyllähän ei ollut hittiä, ja musiikkikin oli hieman toista, kun fanit olivat odottaneet. Ja mielestäni se oli jonkinlaista lopun alkua. Jätkät halusivat ottaa maskit pois, mutta se ei tapahtunut vielä Unmaskedilla, joka on aika outo juttu. Se oli eräänlainen loppu minun KISS-tarinassani, koska minä en tahtonut heidän ottavan maskeja pois.

Kaikilla pitkään menestyneillä bändeillä on hyvät ja huonot aikansa. Fanit saattavat vaihtaa toiseen bändiin, ja tulee uusi fanisukupolvi joka ei arvosta samoja asioita kuin vanhemmat sisarensa. Bändille saattaa siis tulla hieman heikompia aikoja, mutta jos se pysyy koossa, niin aina on mahdollisuus päästä takaisin pinnalle. Mutta moni bändi hajoaa heikompiin aikoihin. Levyt eivät myy, ja levy-yhtiö ei välttämättä tiedä, mitä tehdä. Rahaa ei tule entiseen malliin, ja touhussa ei ole sisältöä. KISSillä oli edelleen show, loistavat fanit ja fanikerhot, jotka järjestivät KISS-tapaamisia. Useimmilla bändeillä ei ole tällaista toimintaa.

Totuus on, että ilman KISS-faneja KISSiä tuskin enää olisi. Se on varmasti totta. Se on hieno sulka KISS-fanien hattuun, koska ilman fanien aloittamia KISS-tapaamisia, ilman heidän suurta intoaan, en usko Genen ja Paulin… He eivät olisi aloittaneet tapaamisia, fanit aloittivat. Joten bändi olisi lopettanut tyystin. Gene ja Paul olisivat luultavasti suunnanneet omille poluilleen. Eli on täysin KISS-fanien ansiota, että bändi on edelleen koossa.

Marko: Selkeästi teitte jotain oikein Unmaskedilla, koska tuhansille tytöille on annettu nimeksi Shandi…

Bill: Juu, kiitti (nauraa). Hmm, seuraava kysymys.

Katariina: Vieläkö ajattelet, että maskien poistaminen oli erehdys?

Bill: Minun on helppo ajatella niin, koska olen elänyt alkuvaiheiden läpi. Ja koska kulutin hirveästi aikaa fanikaman kehittämiseen ja tavaramerkkien suojaamiseen ja kaikkeen muuhun vastaavaan. Joten aihe oli minulle hyvin arka. Tiesin myös, että maskit olivat bändille suuri menestys, ja ne olisivat toimineet vielä vuosien ajan.

Kenties maskien poisto ja palautus oli toimiva juttu. Rehellisesti ajateltuna yhteen palaaminen maskien poiston jälkeen ei olisi ikinä onnistunut ja bändi olisi lopettanut. Näin uskon. KISS Conventionien aikoihin he eivät voineet enää tehdä kiertueita, koska ei ollut tarpeeksi faneja katsomoihin. Siksi he alkoivat itse järjestää näitä tapahtumia. Se perustui koko menneisyyteen. Eli alkuperäiseen KISSiin, Peterin ja Acen lähtöön, maskien poistoon, myynnin laskuun, tulevaisuuden ihmettelyyn, tietoon, ettei uuteen kiertueeseen ole eväitä, ja päätökseen KISS-tapaamisten järjestämiseen ja fanien tapaamiseen itse. He olivat vieraantuneet fanien tapaamisesta ottaessaan maskit pois. Se oli luonnollista kehitystä mutta epätavallinen tilanne, koska suurin osa bändeistä ei palaa enää yhteen.

Marko: Vanha ajanjakso loppui levyyn The Elder…

Bill: Tuotat minulle tuskaa… (naurua)

Marko: Elokuvasta The Elder liikkui aikanaan huhuja. Oliko elokuvasta oikeasti suunnitelmia?

Bill: Ei. Vain toiveita. Se oli myös jonkinlainen perustelu levylle. The Elderin aikoihin Peter oli jo lähtenyt, ja Acella ei mennyt kovin hyvin. Tarvitsimme uuden albumin, traumaattisesti. Gene ja Paul eivät tulleet Acen kanssa toimeen, he olivat väsyneitä eivätkä halunneet tehdä levyä. Mutta heidän oli pakko. Siksi toin Bob Ezrinin takaisin.

Minä kerroin aikaisemmin, kuinka vahvatahtoinen ja aikaansaava Bob oli. Tarvitsin tuottajan, joka tunsi bändin, en voinut ottaa ketä tahansa tuottajaksi, koska Ace ei halunnut tehdä levyä ja Gene ja Paul olivat tyytymättömiä… Tiesin, että Bob Ezrin oli ainoa vaihtoehto, koska hän tunsi tilanteen ja jätkät. Kerroin jätkille, että haluan tuoda Bobin takaisin. Gene ja Paul hyväksyivät sen, koska he tiesivät, että Bob pystyisi auttamaan heitä. Ace vihasi häntä eikä halunnut häntä takaisin. Tarvitsimme myös rumpalin, mutta sellainen kyllä löytyisi, se ei ollut ongelma. Tilanne oli siis tämä.

Olimme nyt valmiita albumin tekoon, mutta meillä ei olut yhtään valmista kappaletta, eivätkä jätkät pystyneet yhteistyöhön, enkä keksinyt mitään ratkaisua. Bob kuunteli hieman raakaa materiaalia, eikä pitänyt siitä. Siispä Bob ehdotti konseptialbumin tekoa. Meistä se oli hieno idea. Yhtäkkiä kaikki olivat samaa mieltä. Kenelläkään ei ollut aavistusta sen säveltämisestä eikä työn määrästä.

The Elder itse asiassa on Bob Ezrin. Se syntyi levynteon pakollisuuden turhauttavuudesta ja Bobin piiskauksesta… Acen kannustamisesta, vaikka Ace vihasi häntä. The Elder syntyi turhautuneisuudesta. Pyydän teitä kuuntelemaan The Elderiä, se on oikeastaan aika hyvä levy. Mutta ehdottomasti epätyypillinen KISS-levy. Näin se siis syntyi. Kun lopulta toimitimme tuotoksen levy-yhtiöön, se ei pitänyt siitä, koska se ei kuulostanut KISSiltä. Jätkät sanoivat, etteivät he enää tee uutta levyä. Siksi se tuli myyntiin. Se oli hämmentävää. Levy-yhtiö ei uskonut levyyn.

Osa The Elderin tarinaa on elokuva. Sen varjolla väistimme monta ongelmaa. Mutta elokuva ei ikinä toteutunut. Se oli julkisuustemppu.

Marko: The Elderillä on muutamia mielenkiintoisia vierailevia säveltäjiä…

Bill: En edes muista kaikkia levyyn liittyneitä henkilöitä… Mutta, taas, kaikki johtui siitä, että bändi oli veitsenterällä. Peterin lähtö ja uuden rumpalin hommaaminen oli henkisesti hyvin rankkaa. Ja ongelmat Acen kanssa painoivat päälle. Joten he tarvitsivat kaiken saatavissa olevan avun.

Marko: Oliko se Bob Ezrinin päätös olla käyttämättä Ericin soittoa kaikilla kappaleilla?

Bill: Se oli varmaankin Bob, en nyt juuri muista.

Marko: Ainakin raidalla numero 5…

Bill: Joo, sen täytyi olla Bob. Teimme levyä myös Torontossa. Bobilla oli tietty tunne muutamista kappaleista. Ja, ennen kaikkea, hänen piti saada levy valmiiksi. Levy-yhtiö antoi meidän näin ymmärtää. Ja Bob oli myöskin turhautunut siitä, että bändi ei toiminut enää yhteistyössä. Se oli hajoamisen partaalla. Luulen, että Bobkin halusi päästä eroon tästä hommasta. Jos jotain tarvittiin jollekin kappaleista, se hankittiin. Jos joku ei pystynyt soittamaan Bobin haluamalla tavalla, hankittiin joku toinen paikkamaan. Se oli hyvin outoa aikaa. Ja kaikilla oli hankalaa olla yhdessä.

Marko: Kuka päätti jätkien tyylin vaihtamisesta The Elderille? Lyhyemmät hiukset…

Bill: Jätkät tekivät itse päätöksen. The Elderillä oli niin monta muutosta entiseen, että se oli kuin eri bändi eri kategoriassa. Kun nyt muistelen sitä, niin voi tosiaan ajatella niin, että levy oli Bob Ezrinin hengentuotos, jolla KISSin jätkät ovat soittamassa.

Gene ja Paul työskentelivät kovasti, ja Ace teki sen minkä pystyi. Se oli hankalaa aikaa. Kaikki tapahtuneet muutokset olivat osa jokaisen henkilökohtaista muutosta. Tiedättehän, joku haluaa tulla tunnetuksi itsenään, ilman maskeja. Jätkät olivat keskellä muutosten tuulia. Ikävintä kaikessa oli nähdä maallisen mammonan tuoma muutos kavereissa. Monelle on vaikeaa käsitellä muutosta köyhyydestä rikkauteen. Henkinen ja fyysinen muutos on suuri. Myös käyttäytyminen läheisiä ja uusia tuttuja kohtaan saattaa muuttua. Tilanteesta teki vaikean se, että oli ihmisiä, jotka pitivät heistä rahan takia, ei ihmisinä. Oli tyyppejä, jotka eivät olleet nähneet heitä ilman maskeja kertaakaan. He menivät paikkoihin, jossa muita julkkiksia juhlittiin, mutta heitä ei tunnistettu lainkaan. Tällöin he teeskentelivät, että on mukavaa, että heitä ei häiritä, mutta oikeasti he toivoivat tulevansa häirityiksi. He todellakin toivoivat tulevansa tunnetuiksi kuten muut huippuartistit.

Marko: Mikä juttu se oli, kun KISS osallistui TV-show’hun ilman Acea 1981? Oliko se yllätys, että hän ei osallistunut?

Bill: En muista tällaista. Mikä show se oli?

Marko: Se oli 1981 myynninedistämisesiintyminen… Soititte kolme kappaletta.

Bill: Se oli varmaan ainoa kerta, kun Ace ei osallistunut. Puhuimme siitä, että tilanteen on muututtava, mutta samana se säilyi…

Katariina: Kuka sinun mielestäsi muuttui eniten rahan myötä?

Bill: (Pitkä tauko.) No, Acen ja Peterin oli vaikeampi sopeutua siihen. He luulivat, että he pystyisivät elämään kunnon rock-elämää ja tekemään mitä tahtoivat. Ei heitä huvittanut rehkiä, he halusivat olla rokkitähtiä. Sitä he aina halusivat.

Gene ja Paul olivat paljon realistisempia asioiden hoitamisen suhteen. Tosin he painottivat asioita hieman huonosti rahan tulon jälkeen, koska raha antoi liikaa vapautta. He kaikki olivat kykeneviä liikaan vapauteen, irtautumaan bändistä. Jotkut heistä tekivät oikean päätöksen, jotkut eivät. Se oli ongelma, ja luullakseni aluksi Peter vetäytyi omaan kuoreensa. Hänellä oli rahansa ja vaimonsa… Siitä puheen ollen Lydian kirja on tulossa markkinoille. Se on ilmiömäinen kirja. Suosittelen. Se on tulossa näinä aikoina markkinoille. Vuosien ajan kerroimme, että Peter on naimaton. Lydian piti esittää tyttöystävää. Se oli outoa. Rahaa saatuaan he ikään kuin etääntyivät omiin oloihinsa. Ace hieman sekosi, koska hän halusi ostaa juttuja. Gene ja Paul halusivat myös ostella, mutta heillä säilyi todellisuudentaju sen suhteen, mitä oli tehtävä.

Marko: Ehkäpä viimeinen kysymys, lähes 90 minuuttia on jo kulunut…

Bill: (Katsoo kelloaan.) Aivan, minun täytyy veloittaa teitä (nauraa).

Marko: Kerro hieman covereista, joita KISS on levyttänyt vuosien varrella. Esimerkiksi Then She Kissed Me. Kuka valitsi tämän kappaleen?

Bill: Herranen aika (nauraa)… Se oli taas Neil Bogartin juttuja. Hänen mielestään tarvitsimme jotain promotoimaan bändiä. Hänellä oli idea pusukilpailusta. Tarvitsimme kilpailuun jonkin laulun. Tämä oli ensimmäinen kerta. Tiedätte varmaan, että oli kaksi eri versiota albumista. Toisella versiolla oli Kissin’ time mukana. Neal ajatteli, että jos meillä olisi jokin laulu promotoimaan pusukilpailua, niin hän voisi mennä paikallisradioihin soitattamaan sitä. Silloin meillä meni sukset Neilin kanssa ristiin ensimmäisen kerran. Jätkät eivät halunneet tehdä sitä. He eivät halunneet tehdä covereita.

Useimmiten coverit tehdään radiosoiton varmistamiseksi. Tuo oli KISSin ensimmäinen lainakappale, ja se tehtiin, koska Neil vaati sitä. Lainakappaleilla saattaa saada hieman enemmän radiosoittoa, joka taas suurentaa kuulijakuntaa ja edistää levymyyntiä. Usein levy-yhtiöt haluavat muuttaa bändiä tyyliä. Esimerkiksi jos metallibändi tai heavy rock -bändi lyö itsensä läpi, niin levy-yhtiö saattaa ehdottaa, että hieman popimmalla tyylillä myyntiä olisi miljoonan verran enemmän. Bändi käy tästä keskustelun, ja päättää yrittää kevyempää linjaa. Ja mitä enemmän bändi myötäilee levy-yhtiön toiveita, sitä enemmän se muuttuu. Jotkin bändit menestyvät tällä coverilla tai muuten radioon tarkoitetulla kevyemmällä kappaleella, ja myynti kasvaa. Tämä on radiosoiton ja rehellisyyden ristiriita. Yleisesti ottaen levy-yhtiöt yrittävät veren maku suussa kasvattaa myyntiä.

Mielipiteeni on muuttunut noista ajoista. Nyt täytyy olla hyvin varovainen, ja ei välttämättä kannata noudattaa levy-yhtiön toiveita. Silloin, kun vielä jouduimme taistelemaan menestyksestä, Neil sanoi tämän hyödyttävän meitä ja meidän tulisi tehdä se hänen vuokseen. Meillä ei juuri ollut vaihtoehtoja. Tuolloin olimme juuri aloittaneet, ja levy-yhtiötä tuli kuunnella. Myöhemmässä vaiheessa bändin olisi pitänyt olla enemmän varuillaan, kuten myös minunkin. Nykyään, minkä tahansa artistin kanssa työskentelisinkään, olisin hyvin varuillani. Tuollainen saattaa muuttaa soundia, muuttaa bändiä ja muuttaa ylipäänsä kaikkea bändiin liittyvää. Ei voi vain hyväksyä sitä, että nyt tehdään lainakappale, jotta saadaan radiosoittoa. Asiaa täytyy ajatella. Ja on tärkeää, että artisti säveltää muiden hyvien säveltäjien kanssa. On hyvä laajentaa kokemuspiiriä paremman kappaleen takia. Oma tuotos on aina parempi kuin laina. Jos saat menestystä omilla kappaleilla, niin se on sinua itseäsi, toisin kuin lainakappaleilla tullut menestys.

Marko: Kenen idea oli tehdä New York Groove?

Bill: Eddie Kramer löysi tuon laulun, ja Ace piti siitä, koska se tuntui hyvältä. Ja Ace rakasti sen soittamista. Se oli tavallaan Acen laulu, hän teki siitä omanlaisensa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa laulusta olisi voitu tehdä vielä hieman enemmän pop, jos aikaa olisi ollut enemmän. Siltikin, kuten tiedätte, tämä laulu sai eniten radiosoittoa, ja fanit rakastivat sitä. Acen soololevy myi eniten bändistä. Tämä turhautti Geneä ja Paulia, eivätkä he olleet uskoa sitä todeksi. Se oli kidutusta Genelle, koska hän uskoi oman tekeleensä olevan parhaan. Ace sattui löytämään oikean kappaleen, piti siitä ja teki siitä oman versionsa.

Marko: Oliko sinulla jotain sanottavaa sooloalbumien teossa?

Bill: Kun päätimme tehdä sooloalbumit, meidän piti antaa jätkien tehdä suunnilleen niin kuin he halusivat. Genellä oli oma ideansa, ja muilla omansa. Sooloalbumien idea tuli johtoportaalta, ja levy-yhtiön intressissä oli, millä tavalla saisimme levyt tehtyä. Etenkin, kun päätimme julkaista kaikki levyt samanaikaisesti. Niiden piti olla jätkien sooloalbumit, eli levynteossa heillä oli vapaat kädet. Toisaalta ne olivat edelleen KISSiä, ja toisaalta levyt piti toteuttaa samanaikaisesti.

Luovuuden ristiriita on hankala. En halua enää joutua samaan tilanteeseen. Joko omistaudut luovuudelle ja teet levyn parhaan taitosi mukaan, tai sitten omistaudut kaupalliselle prosessille. Olin pahasti kahden tulen välissä. Levy-yhtiö antoi tiukan määräajan, samanaikaisesti kävin läpi jokaisen jätkän kanssa heidän ongelmiaan levynteossa. Ja sitten piti vielä jutella jokaisen levyn tuottajien kanssa. Osa levynteosta oli siis luovaa, ja toinen osa kilpailua aikaa vastaan. Levy-yhtiö antoi meille vastuun asian hoidosta, ja meidän piti saada kaikkien levyt valmiiksi samanaikaisesti levy-yhtiön toiveesta.

Managerin näkökulmasta oli pientä helvettiä saada kaikki tehtyä ja toimimaan. Määräajan lähestyessä luovuus väistyi levyn valmiiksi saamisen sijasta, ja se oli ikävää. Ihanteellista olisi ollut tehdä jokainen levy erikseen loppuun saakka valmiiksi ennen julkaisua. Mutta touhusta tuli hullu KISS-seikkailu.

Marko: Onko suunnitelmissa KISS-expoja tälle vuodelle?

Bill: Joo, Englannissa 7. lokakuuta.

Haastattelijat Marko Syrjälä ja Maura Haimola

Vapaa suomennos: ”Janne K”