V – Rappion ensi merkit…

Kiertue-elämä oli fyysisesti ja psyykkisesti kaikille KISSin jäsenille erittäin raskasta. Kaikki purkivat stressiään ja väsymystään eri tavoin. Ace veti kaksin käsin viinaa roudareiden ja ystäviensä kanssa. Kaveri oli niin sekaisin, että bändin turvamiehillä oli oma kutsu sen tilanteen varalta, että Ace näkee pieniä vihreitä miehiä. Kun radioista räsähti ”Ace is green, Ace is green” kaikki tiesivät mistä oli kyse. Ace näki pikku-ukkoja ja jutteli niille, aiheuttaen tietysti paljon hämmenystä. Aamulla Ace ei ikinä muistanut mitään. Kerran Ace linnoittautui erään roudarin kanssa hotellihuoneeseensa moneksi päiväksi. Ainoa elon merkki oli se, kun kyseinen roudari kävi ostamassa välillä liimaa kaupasta. Voi vain kuvitella mitä ajatuksia moinen liimankulutus herätti Genen ja Paulin mielissä. Kun tuli aika kirjautua ulos hotellista, kävi ilmi että Ace oli kaverinsa kanssa liimannut koko hotellihuoneen kaikki kalusteet patjaa lukuunottamatta kattoon. Huone oli siis ylösalaisin… ”Acella oli tapana pelästyttää meidät puolikuoliaiksi,” Paul Stanley kertoo myöhemmin. ”Hän saattoi juoda pullon viskiä ja sammua kaksi tuntia ennen keikkaa. Sitten juuri ennen kuin piti nousta lavalle, hän heräsi ja soitti kuin hurmiossa. Se oli uskomatonta.”

(kuvassa: Ace Frehley vuonna 1976)

Peter puolestaan (paitsi että oli myös ryyppymiehiä) oli sekaisin sekä amfetamiinista että heroiinista. ”Olin totaalinen raunio,” rumpali muistelee. ”Välillä en syönyt päiväkausiin mitään, vaikka joka ilta oli keikka. Valehtelematta – en muista puoliakaan siitä mitä niinä vuosina tapahtui.” Peterin soitto ei ollut koskaan ollut teknisesti kummoista, mutta huumeet ja rankka kiertue-elämä vetivät miehen romahduksen partaalle. Tämä yhdistettynä vaikeaan ja herkkään luonteeseen sai aikaan pahoja riitoja muiden bänditovereiden (lähinnä Genen ja Paulin) kanssa. Peter koki (joidenkin mukaan kokee vieläkin) olevansa jotenkin muita KISSin jäseniä heikompi ja tästä johtuen hänen entisestäänkin huono itsetuntonsa mureni pikkuhiljaa.

(kuvassa: Peter Criss ja terävä katse)

Gene ja Paul ovat aina olleet KISSissä dominoivia hahmoja. Gene on työnarkomaani joka ei ”…siedä epäonnistujia ja heikkoutta. Alkoholismi on mielestäni pahin vitsaus jonka ihminen voi itselleen aiheuttaa. Miten kukaan voi tehdään itselleen sellaista?” Gene laukoo. ”Tiedän, että olimme Paulin kanssa oikeassa. Kaikki bändissä eivät olleet 100% mukana toisin kuin me. Asiat tapahtuivat loppuvaiheessa niin kuin tapahtuivat koska muuta vaihtoehtoa ei ollut.” Gene Simmons ei ainakaan omien sanojensa mukaan ole koskaan ollut humalassa. Sen sijaan hyvinkin kyseenalaista mainetta mies on saanut naistenmiehenä. Gene väittää harrastaneensa haureutta yli 4,500 naisen kanssa. Suuresta osasta näistä hänellä on valokuva, joita hän säilyttää itselleen tärkeässä paikassa. Kuinka paljon tästä on totta ja kuinka paljon legendaa, ei varmasti selviä koskaan. Paul Stanley puolestaan viihtyy kyllä viinilasin ääressä, mutta ”…yleensä vain lasin. Olen harvoin humalassa, mutta joskus tekee hyvää päästää vähän höyryjä ulos.” Paul kertoo. ”Minun ja Genen ongelma 70-luvulla oli ehkä hieman liian suuri ego. Ymmärrän hyvin että Ace ja Peter saattoivat tuntea olonsa joskus hieman ulkopuolisiksi, mutta kyllä ne kaverit ihan itse sotkivat asiansa kuitenkin sitten viime kädessä.”

(kuvassa: Hullu tiedemies Abner Devereaux vale-Genen kimpussa elokuvassa KISS Meets The Phantom Of The Park, 1978)

Kissin jäsenten välillä syntyi pahoja erimielisyyksiä, eikä tilannetta ainakaan auttanut Paulin ja Genen päätös tehdä elokuva. KISS Meets The Phantom Of The Park on camp-klassikko. ”Ideana oli yhdistää Tähtien Sota ja Beatlesin A Hard Days Night. Se oli hirveää,” Paul Stanley nauraa. ”Emme tienneet elokuvanteosta mitään. Minulla oli ollut pitkään haavena päästä mukaan Hollywoodin kuvioihin, ja ajattelin että tässäpä siihen hyvä keino,” häpeää Gene. ”Emme osanneet edes vuorosanoja, vaan kaikki kerrottiin meille vasta kuvauspaikalla. Jos sanat menivät suunnilleen oikein, homma oli selvä.”

(kuvassa: Salaperäiset voimatalismanit)

”Se oli hirveää,” Ace manaa yhä. ”Herätys oli kuudelta, sen jälkeen maskit ja kuteet niskaan ja kuvauspaikalle vain kuulemaan ohjaajalta, että tänään ei tarvita Acea.” Peter puolestaan oli niin pihalla elokuvan aikoihin, ettei rainassa edes kuulla hänen oikeaa ääntään, vaan sijaisnäyttelijää. Sanomattakin on selvää, että elokuvan laadullinen anti jäi varsin kyseenalaiseksi. Juonen kulkuhan on suunnilleen seuraavanlainen: KISS on saapumassa esiintymään huvipuistoon, jonka hullu (juuri potkut puistosta saanut) tiedemies haluaa estää. Hän rakentaa vale-KISSin ja varastaa KISSin voimatalismanit joita ilman KISS menettää supervoimansa. Talismanien avulla tiedemies marssittaa lavalle vale-KISSin joka suututtaa fanit ja soppa on valmis. Humoristiselta kannalta katsoenhan elokuva on loistava. Myötähäpeä pitää vain muistaa sysätä syrjään ja nauttia ajan hengestä.

(kuvassa: ”Sinun kanssasi, tähtisilmä…”)

Eräänä päivänä Ace ja Peter sitten ilmoittivat että nyt riittää. He halusivat lähteä bändistä. Ei ensi viikolla, ei ensi kuussa, vaan nyt. Molemmat halusivat lähteä soolouralle. Syntyi ajatus soololevyjen tekemisestä. Jokainen tekisi soololevyn omalla nimellään, mutta KISSin logo ja maskit olisivat silti mukana. Ideasta kehkeytyikin varsin mielenkiintoinen…

Seuraava ->