TIESITKÖ ETTÄ…

1.

Peter Criss möi osuutensa KISSin liiketoiminnasta kertakorvausta vastaan Genelle ja Paulille vasta 3.2.1987. Alkuperäisen kokoonpanon keskenhän tulot (sävellysrojalteja lukuunottamatta) jaettiin tasan neljään osaan, ja siinä missä Ace Frehley luovutti osakkuutensa lähtiessään bändistä 1982 jäi Peter puolestaan firman osakkaaksi saaden täten tuloja KISSin tekemisistä aina tuonne vuoteen 1987 asti! Tuosta lähtien juridinen entiteetti ”KISS” on koostunut Gene Kleinistä ja Stanley Eisenistä palkansaajineen. On sinänsä mielenkiintoinen ajatus, että vuodet 1982-’87 KISSin ”virallinen” kokoonpano – ei niinkään bändinä, mutta yrityksenä – oli juuri alkuperäinen Simmons/Stanley/Criss (joka siis oli jo bändin kokoonpano vuonna ’73 ennen Frehleyn liittymistä), ja näin Carr, Vincent, St. John ja Kulick olivat tavallaan ”töissä” myös Crissin alaisena!

2.

Useita KISSin albumeita työstettiin nauhoitusvaiheessa aivan eri nimillä kuin millä ne lopulta päädyttiin julkaisemaan. Näitä ns. ”työnimiä” ovat olleet mm. The Harder They Come (josta tulikin sitten Hotter Than Hell), KISS At Midnight (Dressed To Kill), Out Of The Asylum (Asylum), Crimes Of Passion (Hot In The Shade) ja Destroyer II (Revenge). Mielenkiintoisin tapaus lienee Crazy Nights, jonka nimi ehdittiin vaihtaa jo kahteenkin otteeseen ennen julkaisua. Näistä Paul Stanleyn ehdotus Condomnation kohtasi vastustusta levy-yhtiöltä, mutta Eric Carrin ehdottama Who Dares Wins sen sijaan oli jo hyvää vauhtia menossa käyttöön ennen viimehetken päätöstä nimetä levy Crazy Nightsiksi potentiaalisen hittisinglen mukaan. Levyä ehdittiin jo mainostaakin Japanissa kyseisellä nimellä, ja ehtipä KISSin graafiikko Dennis Woloch jo suunnitella kannenkin levylle tuota nimeä käyttäen. Kyseinen kansi näyttikin enemmän Pink Floydin kuin KISSin levyltä! (Epäilijöille tiedoksi, että kansitaide on todellakin autenttinen – se on peräisin Dennis Wolochin haastattelusta.)

3.

Academy Of Music, jossa KISS soitti 31.12.1973 ensimmäisen virallisen konserttinsa ammattimuusikkoina (eli solmittuaan sopimuksensa Bill Aucoinin kanssa ja klubikeikka-aikansa näin päätyttyä) oli itseasiassa sama (omistajaa ja nimeä vaihtanut) paikka osoitteessa East 14th Street kuin Palladium, jossa bändi taas soitti ensimmäisen keikkansa uuden rumpalinsa Eric Carrin kanssa 25.7.1980. Tämä KISS-faneille täten tuplasti otollinen pyhiinvaelluskohde on sittemmin jo purettu, ja nykyisin paikalla on New Yorkin yliopiston asuntola.

4.

Aasinsillalla äskeisestä; Academy Of Musicissa nauhoitettiin myös vuonna 1973 eräs KISSin Alive!:n kanssa ’70-luvun legendaarisimpien rock livealbumien joukkoon lukeutuva levy, nimittäin Lou Reedin Rock’n’Roll Animal. Kyseinen levy on nauhoitettu Reedin Berlin -albumin jälkeisen kiertueen aikana, ja sekä tuolla albumilla että livekokoonpanossa (ja näin myös siis Rock’n’Roll Animalilla) vaikutti kitaristina eräskin Dick Wagner, ja Berlinin puolestaan tuotti muuan Bob Ezrin. Reed puolestaan kirjoitti KISSille sanoituksia vuoden 1981 Music From ”The Elder” -albumille, ja näiden rajapyykkien välissä Reedin vuonna 1976 julkaistun Coney Island Baby -albumin kitaraosuudet nauhoitti Bob Kulick. Eli eipä tuo suurenkaan maailman rock scene ihan niin suuri ole kuin voisi kuvitella!

5.

Mitä epätodennäköisin parivaljakko KISSin historiasta, nimittäin Mark St. John ja Peter Criss vaikuttivat ’80/’90-lukujen vaihteessa samassa lyhytikäiseksi (ja Markin mukaan nimettömäksi) jääneessä kokoonpanossa. Mukana olivat myös Markin veli Michael Norton bassossa sekä vokalisti Michael McDonald. Bändi teki demon (joka sisälsi mm. Criss/St. John -sävellykset ”Been A Long Time” ja ”All Night Long”) sekä yhden keikan toukokuussa 1990.

6.

Siirtyminen Dressed To Kill/Alive! -ajanjakson asuista Destroyer -kostyymeihin ei varsinaisesti sujunut mitenkään kertalaakilla. Samalla kun bändi nauhoitti Destroyer -albumia, uusia asuja vasta työstettiin. Niinpä bändi piti fotosessiot levyn kannen maalauksen malliksi vielä vanhoissa asuissaan, ja taiteilija Ken Kelly ehti jo maalatakin levyn kannen kertaalleen vanhojen asujen mukaisesti. Uudet asut saatiin kuitenkin valmiiksi ennen albumin valmistumista, ja taiteilija saikin sitten maalata kuvan uusiksi, jolloin syntyi kaikkien tuntema julkaistu versio. Yhtye ehti vielä ennen levyn valmistumista pitää fotosessiot uusien asujen prototyyppeihin sonnustautuneena, vieraillen niissä mm. ”Great Expectations” -kappaleen lapsikuoro-osuuksien nauhoituksissa (kts. Behind The Mask s.264). Konsertissa KISS kuitenkin käytti Destroyer -asujaan ensimmäisen kerran vasta heinäkuussa 1976 alkaneella Amerikan-kiertueella, vaikka bändi oli kiertänyt Eurooppaa huhti-, touko- ja kesäkuussa Destroyerin maaliskuisen julkaisun jälkeen. Noilla keikoilla bändi käytti vielä Dressed To Kill/Alive! -asujaan, ja tuolta reissulta on peräisin hassunhauskat valokuvat, joissa bändi kirjoittaa nimmareitaan julisteeseen, jossa he esiintyvät uudemmissa asuissa kuin mitä heillä oli sillä hetkellä yllä – varsinainen aikaharppaus!

Teksti: Mikko Kapanen