VII – Peter ja Ace lähtevät bändistä
Vaikka vuonna 1979 ilmestynyt Dynasty olikin kohtalainen menestys, oli KISS matkalla kohti väistämätöntä tuhoa. Ace oli skarpannut Dynastylle selvästi, mutta Peterin tilanne meni jatkuvasti huonompaan suuntaan. KISS päätti kaikesta huolimatta yhä yrittää ja alkoi tehdä seuraavaa levyä, jonka nimeksi tuli Unmasked.
(kuvassa: Unmasked, 1980)
Peter Criss ei soittanut tällä levyllä sekuntiakaan, vaan hänet korvasi jo Dynastylla soittanut studiorumpali Anton Fig. Kannessa Peter kuitenkin vielä esiintyy, koska KISS ei halunnut miehistövaihdosten vaikuttavan levymyyntiin negatiivisesti. Peterin viimeiseksi esiintymiseksi KISSin riveissä jäi Shandin musiikkivideon kuvaussessio. ”Muistan sen kuin eilisen päivän,” Peter muistelee. ”Jäin yksin pukuhuoneeseen muiden lähdettyä. Kaikki olivat kääntyneet minua vastaan. Jopa Ace äänesti lähtöni puolesta. Itkin pukuhuoneessa ainakin puoli tuntia ennen kuin sain itseni liikkeelle.”
Unmasked on KISSin kaikkien aikojein selkein poplevy. Se teki lopullisen pesäeron KISSin 70-luvun soundiin. Unmasked jakaa tunteita vähintään yhtä paljon kuin kritisoidut soololevyt – joidenkin mielestä kyseessä on väärinymmärretty helmi, mutta useimmat pitävät Unmaskedia yksinkertaisesti heikkotasoisena albumina.
(kuvassa: Unmaskedin kiertueella nähtiin ja kuultiin uusi KISS, 1980)
Vaikka Peter oli saanut kenkää bändistä, kiertue oli väistämättä edessä ja oli löydettävä uusi rumpali. KISS järjesti avoimen koesoiton johon ilmoittautui satoja ehdokkaita. ”Emme halunneet ketään tunnettua rumpalia, koska silloin olisi ollut turhaa jatkaa maskien kanssa,” Paul kertoo. ”Ainoa vaihtoehto oli löytää raudanluja soittaja jonka oikean henkilöllisyyden saatoimme piilottaa.” Pian ehdokkaiden joukosta löytyikin yksi ylitse muiden, nuori uunien putsaaja New Yorkista nimeltä Paul Caravello. Mies oli uskomaton rumpali ja miellyttävä persoona, sekä osasi vielä laulaakin. ”Olimme jälleen saman ongelman edessä kuin seitsemän vuotta aiemmin. Bändissä oli jo yksi Paul, joten oli keksittävä uusi nimi,” kertoo Paul Stanley. ”Rusty Blades oli yksi vaihtoehdoista, mutta lopulta päädyimme nimeen Eric Carr.” Heti ensitöikseen KISS osti Eric Carrille upouuden Porschen. Täytyihän hänen tuntea olonsa rocktähdeksi!
(kuvassa: Paul Caravello, alias Eric Carr)
Eric Carrin ensiesiintyminen KISSissä tapahtui Palladium Theatressa New Yorkissa Unmasked-kiertueen alussa. ”Olin aivan paniikissa,” kertoi Eric Carr myöhemmin. ”En ollut varma kuinka vanhat fanit ottaisivat minut vastaan menetettyään Peter Crissin. Huoleni oli kuitenkin turhaa, kaikki meni loistavasti!” Eric Carr toi KISSin soittoon kauan kaivattua särmää, ja bändi kuulostikin livenä paremmalta kuin koskaan. Valitettavasti seuraavaksi ongelmia tulisi aiheuttamaan Ace. ”Jäin jatkuvasti Genen ja Paulin jalkoihin. Alkuperäinen KISS oli demokraattinen bändi. Äänestimme kaikista tärkeistä päätöksistä ja kaikkien ääni painoi vaakakupissa yhtä paljon. Näin Gene ja Paul eivät päässeet yksin sanelemaan kaikkea,” Ace kertoo. ”Nyt kun Eric tuli bändiin, hän ei ollut uutena jäsenenä meidän muiden kanssa samassa kastissa, ja niin hävisin kaikki päätökset 2-1.”
KISS päätti kuitenkin jatkaa levyttämistä. Huonojen myyntilukujen pelästyttämä bändi päätti lähteä jälleen levyntekoon. Uuden nousun toivossa KISS palkkasi vanhan tuttunsa Destroyerin ajoilta tuottamaan seuraavaa levyä: Bob Ezrinin. Ezrin oli kuitenkin varsin huonossa jamassa, hän oli jäänyt 70-luvun pyörteissä pahasti kiinni heroiiniin eikä ollut terävimmillään missään vaiheessa. Yhdessä Ezrinin kanssa kuitenkin mentiin eteenpäin ja päätettiin tehdä konseptilevy nimeltä Music From The Elder. Kysymyksessä oli soundtrack tulevaan The Elder-nimiseen elokuvaan, jota ei kuitenkaan koskaan tehty. Levy kertoo hyvän ja pahan taistelusta, ja nuoren miehen matkasta kohti suuria seikkailuja oikeuden puolesta vääryyttä vastaan.
(kuvassa: Music From The Elder, 1981)
”Elder on paskaa,” kiteyttää Ace Frehley. ”Hirveää paskaa. Olin sitä mieltä alusta asti, ja luulen että Eric oli kanssani salaa samaa mieltä. Bob Ezrin ei antanut minun taaskaan soittaa mitä halusin.” Ace kantoi Ezrinille yhä kaunaa Destroyer-ajoilta asti. Silloinhan tämä oli korvannut Acen Dick Wagnerilla Sweet Pain-biisissä. Levytysten päätyttyä myös levy-yhtiö halusi hyllyttää albumin ja tarjosi KISSille jopa mahdollisuutta tehdä kaikessa hiljaisuudessa uusi levy. Gene ja Paul eivät kuitenkaan suostuneet, ja niin Music From The Elder tuli kauppoihin marraskuun 10. päivänä 1981. Levy möi niin huonosti, ettei KISS lopulta vaivautunut lähtemään edes kiertueelle. KISSin Business Managerin Howard Marksin mielestä levy oli niin hirveää sontaa, ettei antanut lupaa oman yhtiönsä nimen mainitsemiseen levyn teksteissä!
Vuoden 1982 alussa oli selvää ettei Ace enää jatkaisi KISSissä. KISS oli rajussa kriisissä, ja menettämäisillään jo toisen alkuperäisjäsenensä parin vuoden sisällä. Bändi päätti julkaista kokoelmalevyn jolle äänitettäisiin neljä uutta biisiä. Levyn nimi oli ”Killers”.
(kuvassa: Killers, 1982)
Uudet biisit olivat paluu rock-juurille. Levy julkaistiin alunperin vain USA:n ulkopuolella, mutta oli pian saatavilla myös Amerikassa importtina. Ace Frehleyn soittoa levyllä ei kannesta huolimatta kuulla kuin vanhoilla biiseillä. Uusien biisien soolot soittaa jälleen esiin putkahtava Bob Kulick. Ace oli jo historiaa, mutta bändi ei uskaltanut (samoin kuin kävi Peterin tapauksessa) kertoa Acen lähdöstä julkisuuteen, vaan piti yhä yllä kuvaa yhtenäisestä bändistä.
Alkoi uuden levyn suunnittelu. KISSin suosio oli täydellisissä pohjalukemissa. Surkea menestys The Elderin kanssa oli karkoittanut ne vähätkin fanit joita KISSillä 80-luvun alussa oli. KISS tajusi että suunnan oli muututtava tai bändi olisi historiaa. Ensi askel tiellä maineen palauttamiseen oli mies nimeltä Vincent Cusano.
(kuvassa: Vincent Cusano, alias Vinnie Vincent)
Vinnie oli hiljattain aloittanut yhteistyön biisinteon merkeissä Genen kanssa, ja pian mies osoittikin kykynsä paitsi säveltäjänä, myös uskomattoman taitavana kitaristina. Vinnie vastasi Creatures Of The Nightilla paljolti uusista biiseistä, sekä soittaa monella raidalla myös itse lead-kitarat. Musiikillisesti Creatures Of The Night onkin ehkä KISSin taitavin levy. Biisimateriaali on todella vahvaa, kiitos Vinnie Vincentin sekä siihen aikaan vielä tuntemattoman Bryan Adamsin (kyllä – sama jätkä). Myös Eric Carr pääsi päästelemään täysillä, levyn Bonham-soundit ovat nykypäivänä legendaariset. Eric oli asiasta kerrassaan haltioissaan! KISS ei ole ennen Creaturesia eikä sen jälkeen kuulostanut niin raskaalta kuin tuolla hetkellä. Valitettavasti tämä ei vielä näkynyt levymyynnissä, vaan The Elderin ja Unmaskedin varjot häilyivät yhä liian tuoreina fanien ja musiikin kuuntelijoiden mielissä ja levy floppasi myynnillisesti.
(kuvassa: Creatures Of The Night, 1982)
KISSin ura oli käännekohdassa. Musiikillisesti paluu oli onnistunut, mutta suuren yleisön huomio ei ollut kääntynyt bändin puoleen. Oli tehtävä jotain radikaalia. Oli aika paljastaa mitä maskien takaa löytyy…